Valitse sivu

“Juuri tätä kaipasin: jäsentämistä, kirkastamista, näkökulman vaihtoa ja vaihtoehtojen näkemistä”. Näitä palautteita on tämän parin viikon aikana pitämissäni virtuaalisissa yksilöcoachauksissa tullut poikkeuksellisen paljon.

Coaching on hyvä työväline myös ja erityisesti nyt, kun tuntuu että arjesta katoaa fokus ja/tai fokusta vaativat asiat muuttuvat. Coach auttaa jsentämään tilannetta ja haastamaan omaa ajattelua uusiin näkökulmiin. Ajattelumme kun tuppaa uusissa ja epävarmoissa tilanteissa kapenemaan ja erilaisten vaihtoehtojen näkeminen tuntuu vaikealta.

Tässä hetkessä valmennettaviani askarruttava teema on tottakai oma jaksaminen uudessa tilanteessa.

Jaksamisen teeman käsittelyssä olemme usein ensimmäisenä keskittyneet siihen, mitkä asiat ovat ylipäätään omassa vaikutuspiirissä tässä tilanteessa ja mihin energia kannattaa suunnata. Olemme myös paljon pohtineet sitä, miten olla armollinen itselleen. Riittämättömyyden tunne lisääntyy kun pitäisi kyetä olemaan hyvä työntekijä, hyvä vanhempi, hyvä hoitaja karanteenissa olevalla omalle vanhemmalle, hyvä ystävä ja hyvä sitä ja tätä. Fakta on, että emme vaan tuntemattoman edessä pysty samaan kuin ennen. Aika hyvä, tyydyttävä tai nippa nappa riman ylitys on tämän päivän hyvä. Armollisuuden harjoittelu on tässä tilanteessa oman jaksamisen kannalta tärkeää ja josko harjoittelu kantaisi hedelmää myös aikaan joka koittaa Koronan jälkeen? Armolllisuuden rinnalla kulkee kärsivällisyys. Jotta uusista toimintatavoista tulee rutiinia, tarvitaan useita kymmeniä toistoja ja useampi kuukausi aikaa. Kahden viikon harjoittelun jälkeen olemme hyvässä alussa mutta uudet tavat eivät vielä ole rutiinia.

Hallinnan tunteen menettämisestä olemme myös paljon jutelleet. Yhtäkkiä arjessa onkin paljon asioita jotka eivät ole tuttuja rutiineja ja olemme täysin uusien, hallitsemattomien tilanteiden edessä. Olemme koittaneet valmennettavien kanssa löytää asioita joista kuitenkin saa edelleen hallinnan tunteen. Sellaisia asioita jotka eivät ole muuttuneet. Ne ovat usein pieniä ja niiden tunnistaminen yksin ei välttämättä ole helppoa. Jaksamisen tärkeä elementti on se että oppii elämään epävarmuudessa tai ainakin sietämään sitä. Yksi tutkitustikin vaikuttava keino on tietoisen läsnäolon harjoittaminen. Tässä ja nyt -ajattelun vahvistaminen. Riemuna ja ilon löytäminen siitä mitä on juuri nyt. Koska kukaan meistä ei tiedä mikä huominen tuo tullessaan.

On myös hyvä tunnistaa ja tunnustaa että uusi tilanne syö energiaa ja voimavaroja; on ihan ok olla puhki päivän jälkeen. Levolla ja palautumisella onkin entistä isompi merkitys. Palauttavan tekemisen lisääminen nousee nyt entistä suurempaan arvoon. Jo yksinkertainen ja lyhyt hengitysharjoitus auttaa. Ikkunasta ulos tuijottelu. Muutama pitkä ja eteenpäinsuuntaava venytys ennen nukkumaanmenoa. Hidas metsäkävely. Jotakin mistä saat itsellesi nautintoa ja hyvää energiaa. Näitä olen pyytänyt valmennettaviani kokeilemaan omassa arjessa.

Yksin asioita pähkäillessä näkökulma kapenee ja olemme mestareita syyllistämään itsemme. Miksi en pysty, jaksa, halua niinkuin ennen? Ammattitaitoinen coach pystyy auttamaan olennaisten asioiden tunnistamisessa, voimavarojen vahvistamisessa ja armollisuuden harjoittelussa.

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä: on myös tärkeää pysähtyä sen äärelle, mitä voimme oppia uudessa tilanteessa toimimisesta. Millaista uutta ajattelua se synnyttää? Millaisia uusia taitoja opimme? Mitä uusia fiksuja toimintatapoja rakennamme? Näiden kysymysten pohdinnan kautta pääsemme vahvistamaan kasvun ajattelumallia joka tutkitusti lisää paitsi hyvinvointiamme niin myös kykyämme selvitä seuraavassa muutoksessa eteenpäin.

Share This